Kylmä kivi sisälläni

Cody Black 727997 Unsplash

Tunne oli hyytävä. Olin lasten kanssa mökillä viettämässä viimeisiä lomapäiviä, kun mieheni - kutsutaan häntä tässä vain M:ksi - soitti tulevansa sittenkin viikonlopuksi kanssamme maalle. Hän kun oli palannut jo maanantaina kaupunkiin aloittamaan työnsä. Ensimmäinen reaktioni oli pettymys: Älä tule tänne pilaamaan minun viimeisiä kesäpäiviäni omalla läsnäolollasi. Saman tien hävetti, sillä kuka minä olen kieltämään häntä tulemasta. Tottahan hän saisi tulla lastensa, siis perheensä kanssa, mökille viikonlopuksi. Ja sitten suututti. Aina tätä veivaamista. Mistään sovitusta ei voida pitää kiinni paria päivää pidempään. Oli sovittu, että hän pysyisi kaupungissa, että me tulisimme lasten kanssa sunnuntaina. Minulla piti olla vielä neljä kokonaista päivää omaa aikaa ilman häntä.

Sanoin "ok" ja pyysin M:n tuomaan savustettua siikaa kylän kautta tullessaan, sitten suljin puhelimen. Istuin alas ja tuijotin ikkunasta pilkottavaa koivikkoa, kunnes havahduin kolmevuotiaan herättyä päiväuniltaan. "Äiti!"

Haluan avioeron.

Ajatus oli yhtä kirkas kuin se oli kauhea. Ero. Haluan, ei kuin tarvitsen eron. En pysty enää tähän.

Tuntui, kuin koko kehoni hylkisi ajatusta M:stä, miehestä, jonka kanssa olin viettänyt yli kymmenen vuotta ja jonka kanssa minulla on kaksi rakasta tyttöä. En halunnut häntä mökille viikonlopuksi enkä koskaan, en ylipäätään halunnut olla siellä missä hän on. En halunnut enää herätä yhdessä, en mennä nukkumaan samaan sänkyyn. En enää halunnut yhteistä elämää.

Suoritin sen päivän illan ja seuraavat päivät konemaisesti, ilman selkeitä ajatuksia. Voimakkaana tunteena oli syyllisyys siitä mitä - ehkä - uskaltaisin sanoa haluavani. Päällimmäinen tunne oli kuitenkin pakottava ahdistus siitä, jos joutuisin jatkamaan arkea sellaisena kuin se oli viimeiset vuodet tosiasiassa ollut. Jonkun muun elämä, josta en tunnistanut kuin lapset.

M tulisi perjantaina, ja minun olisi pakko sanoa mitä ajattelen yhteisestä tulevaisuudestamme. Siis siitä, ettei sitä ole. En tiennyt pystyisinkö, vaikka samalla tunsin ettei muuta vaihtoehtoa ollut. Pelotti niin, että suussa maistui sappi.

- Laura K-L

Erään avioeron tarina -blogisarja kuvaa kirjoittajansa Lauran tuntemuksia ja käytännön kokemuksia avioerosta. Tämä blogi on sarjan ensimmäinen osa.