E niin kuin ex-puoliso

Pida Kadesta

Empaattinen, ymmärtäväinen, joustava, luotettava, ystävällinen, rehellinen, inhimillinen, huomaavainen… Adjektiiveja, joilla voisi ja pitäisi kuvailla ketä tahansa arvostamaansa ihmistä. Samat ominaisuudet määrittävät niin parasta ystävää kuin unelmien puolisoakin. Ironista kyllä, samat piirteet pitäisi voida nähdä ainakin ajoittain myös ex-puolisossa, varsinkin jos tämän kanssa on yhteisiä lapsia. Olen usein miettinyt, mahdunko itse tuon kuvauksen sisälle? Entä tunnenko kovin montaa ihmistä, jotka eivät väkisinkin tunkisi ulos aidan raoista, jos heidät ängettäisiin noin ahtaasti rajatun karsinan sisälle?

Osaanko minä olla hyvä ex-puoliso?

Jos jakaa lapset, on pakko toisinaan tarttua Marttaliiton käytösoppaaseen. Sivistyneet ihmiset nimittäin kykenevät keskustelemaan muutenkin kuin sähköpostien tai juristien välityksellä. On syytä kysyä itseltään, minkälaisen mallin ihmissuhteesta haluaa lapsilleen? Eikö meidät ole kasvatettu ajattelemaan, että kaikista ei tarvitse pitää, mutta kaikkien kanssa pitää tulla toimeen? Se tarkoittaa, että ex-puolisoa osaa kohdella yhtä asiallisesti kuin ärsyttävää työkaveria. Miten jauhamme uskottavasti samaa mantraa omille lapsillemme, jos toimimme täysin päinvastaisesti?

Kun tapasin ex-mieheni, tunsin, että voin heittäytyä parisuhteeseen ja perustaa perheen. Olin varma, että tulevilla lapsilla olisi ainakin yksi kunnollinen vanhempi, joka en suinkaan välttämättä olisi minä itse. Yritän muistaa tuon ajatuksen erityisesti silloin, kun ex-miehen eriävät näkemykset lasten nukkumaanmenoajoista tai hampurilaisaterioiden terveellisyydestä saavat pinnani kiristymään. Punaisen luurin kuva on käytössä myös meillä eikä suomalaiskansallisilta voimasanoiltakaan aina vältytä. Yleensä minulla on silti tapana käyttää ex-miehestäni nimitystä ”maailman paras ex-mies”. Tiedän olevani onnekas, sillä harvemmin asiat menevät näin. Usein ex-mies ja uusi mies eivät mahdu samaan pöytään lasten synttäreillä tai anopin kahvikesteillä. Tai jos mahtuvatkin, niin hampaiden kiristelyn voi kuulla kilometrien päähän. Mistä se johtuu? Mitä tarvitaan hyvään eroon?

Miten kasvetaan hyväksi ex-puolisoksi?

Kun erotaan, voi toiselle tehdä kiusaa kaikin mahdollisin tavoin. Voi alkaa riidellä kiivaasti puolison rakkaan isoäidin perintöposliineista, joita oikeasti vihaa koko sydämensä kyllyydestä. Voi vihjailla naapureille eron syystä elokuvamaiseen tyyliin, voi alleviivata neonväreillä toisen kaikki virheet ja vaatia osituksessa listattavaksi jokaisen klemmarinkin. Kaikki tiedämme, että vihaisena tulee helposti sanoneeksi asioita, joita ei oikeasti tarkoita tai joita jälkeenpäin katuu. Miksi näin käy silloinkin, kun eroon ei ole liittynyt mitään varsinaista dramatiikkaa, pettämistä tai väkivaltaa? Johtuuko kaikki lopulta siitä, että erotessamme koemme epäonnistumista? Onko kyse suurelta osin oman pettymyksemme purkamisesta? Erossa on pakko myöntää olleensa jollain tasolla väärässä. On hyväksyttävä, ettei sopinutkaan täydellisesti toiselle, vaikka niin kuvitteli. Se ei ole helppoa. Ilkeät sanat jäävät soimaan päässä yhtä inhottavasti kuin Euroviisujen voittokappale. Avioliittoon aikoville järjestetään jo monenlaisia kursseja. Mutta olisiko syytä vaatia kaikilta naimisiin meneviltä myös hyväksytysti läpäisty kurssi siitä, miten ero hoidetaan hyvin? Voisiko laki velvoittaa sopimaan ennakkoon, miten toimitaan, jos ne posliinikupit alkavatkin lennellä pitkin seiniä? Eihän vakuutustakaan oteta siksi, että tiedetään jonkin menevän pieleen, vaan siksi, ettei tarvitse murehtia, JOS niin käy.

Kaikki lähtee kunnioituksesta. Kunnioitukseen kuuluu toisen mielipiteen kuunteleminen ja arvostaminen. Näkökulmia on monia ja harvoin voimme olla 100 % varmoja siitä, että oma mielipiteemme on juuri se ainoa oikea. Käsi pystyyn, kuinka monen välit kaveriin katkesivat lapsena lopullisesti, koska toinen piti enemmän suklaajäätelöstä ja itse mansikasta. Hyväksi ystäväksi, puolisoksi ja hyväksi ex-puolisoksi kasvetaan tasan samalla tavalla. Pitää osata joskus antaa periksi ja vaikka väkisin opetella näkemään toisessa hyviä asioita ja virheet itsessä. Pitää osata riidellä ja antaa anteeksi. Pitää oppia olemaan myös väärässä.