Uusperhe syntyy kompromissien kautta

Anna Kolosyuk 551398 Unsplash

Miltei kaikki lapset pitävät jäätelöstä. Jäätelöllä saattaa toisinaan saada aikaan ihmeitä. Kuin taikaiskusta sukat ja muut sotkut korjaantuvat 9-vuotiaan lattialta ja ruokalautanen kulkeutuu vähintäänkin tiskipöydälle saakka, jos on oikein mieluinen jälkiruokajäätelö tarjolla. Suurin osa aikuisista katsoo varmasti edes toisinaan tv-uutiset, ja omiin rutiineihini kuuluu napsauttaa aamutelevisio päälle heti herätessäni. Yksinkertaisilta tuntuvien asioiden suhteen on helppo vetää mutkat suoriksi. Lapset pitävät jäätelöstä ja aikuiset katsovat uutisia. Mutta asiat harvemmin ovat yhtä mustavalkoisia. Kaikki lapset eivät suinkaan pidä samoista jäätelömauista, ja itse olen jo vuosia tottunut katsomaan nimenomaan tietyn kanavan aamulähetystä. On edelleen yhtä ärsyttävää, kun mies painaa kaukosäätimestä juuri sen väärän kanavananumeron kohdalla. Jäätelöistä ja uutiskanavasta on vielä suhteellisen helppo päästä kompromissiin, mutta miten sovitaan kodin yhteisistä säännöistä, jos kasvatusperiaatteet ovat samat, mutta metodit eri? Jonkun mielestä huono käytös on peruste arestille ja toisen mielestä viikkorahojen peruutus riittää. Aikuisten on ehkä helppo neuvotella, mutta mitä sanoo 9-vuotias, joka on tottunut siihen, että saa valvoa kymmeneen, kun toinen 9-vuotias haluaakin mennä nukkumaan jo tunnin aiemmin ja kokee, että toisen myöhäinen sähköhammasharjan surina häiritsee nukahtamista?

Kun uusperhettä alkaa hahmotella edes mielessään, saattaa huomata, että täysin erilaiset palaset eivät yksinkertaisesti sovi samaan palapeliin.

On saattanut ajatella, että itsellä ja kumppanilla on harvinaisen yhtenevä maku punaviinien lisäksi myös lastenkasvatuksen suhteen. Siinä sivussa on lahjakkaasti unohtanut, että kumppanin lapsilla on myös toinen vanhempi. Saattaa olla, että tämä toinen vanhempi on ollut se, joka jo on käytännössä määritellyt monta arjen asiaa, jotka aikuiselle ovat yhdentekeviä, mutta lapselle sitäkin tärkeämpiä. Lyhyemmistä työpäivistä johtuen tämä toinen vanhempi on ehkä ollut se, joka on vastannut ruokahuollosta ja totuttanut lapset siihen ”oikealla” tavalla tehtyyn ruokaan. Tietynlaisesta makaronilaatikosta tai perunamuussista saattaakin tulla pienelle lapselle elämää suurempi juttu. Jos uusperheessä molemmilla on lapsia edellisestä suhteesta, syntyy väkisinkin toisinaan ristiriitoja siitä, kumman lapsen mieltymyksiä noudatetaan. Aikuiset unohtavat usein, että lasten maailmassa neuvottelemiseen pitää valita vähän toisenlainen taktiikka.

Kun oman vanhemman huomiosta joutuu yhtäkkiä kilpailemaan viiden muun ihmisen kanssa, saattaa lapsi tuntea valtavaa mustasukkaisuutta ja epävarmuutta. Hänellä ei yksinkertaisesti ehkä ole muuta keinoa ilmaista tunteitaan kuin pitämällä jääräpäisesti kiinni siitä, että maailmassa on tasan yksi syötävä perunamuussi ja se on oman äidin tekemä. Lapsi saattaa tällä ainoastaan hakea vahvistusta sille, että oma vanhempi on lapsipuolista ja uudesta kumppanista huolimatta edelleen hänen puolellaan. Lapsi haluaa tuntea, hän on se tärkein ja että hänen mielipiteensä merkitsevät enemmän kuin muiden.

Yhtä lailla lapsi kuin aikuinenkin saattaa kiukuttelulla hakea varmuutta siitä, että on rakastettu muuttuneista olosuhteista riippumatta.

Kompromissi. Sana, jota kaikissa naistenlehdissä ja konsulttien pitämissä koulutuksissa jauhetaan yhtä epätoivoisesti kuin lätkävalmentaja makunsa menettänyttä purkkaa. Onko kompromissia aina mahdollista löytää? Yleensä se merkitsee sitä, että kaikki joutuvat antamaan vähän periksi. On kuitenkin melko hankalaa leikata jäätelöpaketista millilleen samansuuruista palaa kaikille tai yhdistää suklaata ja sorbettia. Joku saa aina piirun verran isomman palan ja toista maku miellyttää enemmän kuin toista. Sama pätee kompromissiin. Usein se kuitenkin pohjaa enemmän jompaankumpaan alkuperäiseen ideaan.

Jos uusperheessä koetetaan keksiä kokonaan uudet yhteiset säännöt, voi lapsesta tuntua, että kaikki hänelle tärkeä yritetään hävittää ja tottuminen uuteen elämätilanteeseen saattaa kestää entistäkin pidempään. Kompromisseihin pitäisi myös opetella pääsemään siten, että kumppanin exän ei tarvitse turhaan kokea, että hänen tyylissään tehdä perinteinen makaronilaatikko on ollut jotain väärää ja vanhanaikaista, kun äitipuoli heittää lapsen kertoman mukaan sekaan kaikki mahdolliset mausteet chilistä kaneliin. Vaatii valtavan määrän hyvää tahtoa ja tehtyjä virheitä ennen kuin tietää, mitkä säännöt (uus)perheessä toimivat parhaiten. Perheen sääntöjä luotaessa on turha hakea apua lakikirjoista ja säädöksistä, sillä kaikki perustuu lopulta tahtoon. Tärkeintä on kunnioittaa kaikkia tasapuolisesti ja ottaa kaikkien mielipiteet huomioon. Kukaan ei saa tuntea ulkopuolisuutta, sillä kodin pitää olla paikka, jossa jokainen saa olla oma itsensä.  Vaikeuksia saattaa tulla, sillä kirjailija John Updikea lainaten ”Elämä on kompromissi kahden asian välillä; sen mitä itse tahtoo ja sen mitä toiset tahtovat.”