Onko minua petetty?

Echo Grid 771149 Unsplash

Sinin kertomus omasta, traumaattisesta erostaan miehen uskottomuuden selvittyä kertarysäyksellä sekoitti suunnitelmani. Ajatukset kasaantuivat vaikeasti selviteltäväksi massaksi, ja tunnetilat vaihtelivat. Olin melkoinen sotku - vielä enemmän kuin aikaisemmin, mikäli se on mahdollista. Ajatukseni kiersivät lopulta samaa kehää: Onko mahdollista, että M pettäisi minua? Mikäli näin on, onko naisia yksi tai useampi? Miten saisin selville, mikä tilanne on? Onko mahdollista, että olen ollut maailman sinisilmäisin nainen, joka ei ole ymmärtänyt edes epäillä mitään? Olin vuorotellen raivoissani, häpeissäni, mustasukkainen, kauhuissani - ja hetkittäin kummallisen välinpitämätön.

Ja kaikkein vaikein ajatus, joka lymyili tunnemyräkän ja epäilysten alla: Jos M:llä olisi toinen, mitä merkistystä sillä oikeastaan olisi? Enhän minä edes halunnut jatkaa avioliittoa M:n kanssa. Olisiko mahdollinen rinnakkaissuhde avain pikaiseen eroon? Kestäisikö itsetuntoni kolauksen niin, että osaisin pysyä rauhallisena?

En kuitenkaan kyennyt pitämään cooliudesta kiinni kovin pitkään. En pystyisi jatkamaan avioliittoprosessia, mikäli en tietäisi millaisesta avioliitosta olin edes lähtemässä. Avioeroprosessin selvittämisen sijaan ryhtyisin salapoliisiksi.

Googlailin pettäjämiesten käräytysmetodeja ja luin vauva.fi:stä muiden kokemuksia. Päädyin myös Suomi24-palstalle, mutta sinne kirjoitetuista jutuista tuli niin kauhea olo, etten toista kertaa klikannut sille sivustolle. M oli itsekäs possu monessakin mielessä, mutta siellä ihmiset huokuivat vihaa puolisoitaan kohtaan. Vauva.fi-sivustolla tuntui taas olevan lähinnä kahta ihmistyyppiä: parisuhteensa vakaudesta yksivakaisen varmoja oikeassaolijoita ja miestään joka toisessa lauseessa sättiviä, pettyneitä räksyttäjiä. En ymmärrettävästi löytänyt samaistumispintoja. Ihmettelin, missä nämä ihmiset oikeassa elämässä ovat, kun en tiedä tuntevani ketään tällä tavalla käyttäytyvää.

Minulle selvisi, että miehen käytöksestä voisi ehkä päätellä jotakin (ajallisesti mahdollisuuksia rinnakkaissuhteen ylläpitoon oli) ja hänen somekäyttäytymistään voisi vakoilla ilman että hän huomaa. Verkkosivujen naisten kertomusten mukaan miehet tekevät lapsellisia ja aina samoja virheitä, kun heillä on avioliiton ulkopuolisia suhteita. Epäilin tämän todenmukaisuutta, sillä vaikka M oli monessa asiassa ajattelematon, tyhmä hän ei ollut. Graalin malja olisi kuitenkin päästä käsiksi miehen puhelimen sisältöön tai sähköpostiin. Kumpikin kuulosti hurjalta ja suorastaan rikolliselta. Viestit voisivat paljastaa jotakin, ja jos miehen kännykässä olisi Tinder, homma olisi selvä.

Asiasta oli otettava selvää. Aloitin somesta. M oli mennyt Instagramiin muutamaa vuotta aikaisemmin, ja postaili satunnaisesti kuvia itsestään erilaisissa lennokkaissa harrastuksissaan. Golfia Espanjassa, maantiepyöräilyä Alpeilla. Yäh, miten kliseistä keski-ikäisen itsetehostusta. Teinihommaa nuo selfiet ja #yolo-höpinät, mutta harmitonta. Näin olin asian ajatellut.

Instgramsta kuitenkin saattoi nähdä, mistä kuvista M oli tykännyt. Pääosin kavereita, ja kavereiden kavereita. Ja sitten - jonkun töröhuulisen tyttösen kuvista M oli tykkäillyt aika lailla toissa syksynä, ensin vähän, sitten useammin ja yhtäkkiä ei ollenkaan. Hän oli kommentoinutkin julkisesti: "ihana!", "kaunis" ja rivi sydänsilmähymiöitä. Aikuinen mies, mitä hittoa? Minun mieheni. Ja kuka tämä pyllystään kuvia ottava valkotukka oikein edes oli? Oliko M:llä suhde tällaisen ihmisen kanssa? Oliko tämä nyt aivan totta? Tuntui, kuin kylmä tuuli puhaltaisi rikkinäisestä ikkunasta suoraan sisään.

Laura K-L

Erään avioeron tarina -blogisarja kuvaa kirjoittajansa Lauran tuntemuksia ja käytännön kokemuksia avioerosta. Tämä blogi on sarjan kuudes osa.