Kehen minä luotan?

Alvin Mahmudov 619847 Unsplash

Aina ei ole mahdollista päättää, keneen luotamme. Saatamme joutua onnettomuuteen ja päätyä leikkauspöydälle ilman, että meillä on mahdollisuus päättää, kenen käsiin itsemme annamme. Meidän tulee vain luottaa, että leikkaava lääkäri osaa asiansa ja sairaanhoitaja on tehtäviensä tasalla. Kun lapsi aloittaa uudessa koulussa, meillä ei ole sananvaltaa siihen, kuka opettaja on, sillä joku muu on valinnut hänet virkaansa. Meidän tulee vain luottaa, että opettaja osaa kohdella kaikkia tasa-arvoisesti ja ymmärtää, miten herkkä pieni ihminen voi olla. Aina ei ole helppoa luottaa vieraaseen, mutta joskus on yksinkertaisesti pakko. Usein ainoa vaihtoehto on vain hypätä tuntemattomaan ja luottaa, että omat siivet kantavat, tai että toinen on pakannut laskuvarjon oikein.

Moni asia perustuu luottamukseen. 

Valitsemme ystäviksi ihmisiä, joiden uskomme pitävän puoliamme ja säilyttävän salaisuutemme. Avioliittokaan harvemmin kestää, jos luottamus on kadonnut. Luottamus vyöryy jokaiselle elämän osa-alueelle ilman, että edes varsinaisesti tiedostamme sitä. Suosimme tietyn merkkisiä tuotteita ruokakaupassa, koska meillä on niistä positiivisia kokemuksia. Autoa ostaessamme kiinnitämme usein ulkonäön ja ajo-ominaisuuksien lisäksi huomiota myös hyviin arvosteluihin ja turvallisuustestien tuloksiin. Käytämme tiettyä pesuainetta, koska olemme oppineet luottamaan, että se poistaa vaikeimmatkin tahrat ja noudatamme herkästi lässähtävää täytekakkupohjaa leipoessamme aina samaa reseptiä, koska tiedämme sen toimivaksi. Kaikki perustuu siihen, mihin luotamme.

Vieraaseen luottaminen saattaa olla pelottavaa. Jos joutuisin leikkauspöydälle sydämen toiminnan takia, todennäköisesti yrittäisin ennakkoon selvittää lääkärini taustoja. Jos löytäisin jotain epämääräistä tai vaikkapa näkisin kirurgini ympäripäissään, ottaisin todennäköisesti yhteyttä sairaalaan. Jos näkisin lapseni käsivarsissa mustelmia hoitopäivän jälkeen, olisin yhteydessä päiväkodinjohtajaan. Minun luottamukseni olisi särkynyt. Haluaisin vaihtaa lääkäriä ja ehkäpä siirtää lapseni toiseen päiväkotiin. 

Miten epätoivoiseksi tuntisinkaan itseni, jos kokisin, ettei minua kuunnella.

Etu. Hyödyllinen, myönteinen, hyvä ominaisuus tai seikka, valopuoli, ansio, avu Suomisanakirja.fi määrittelee. On loogista toimia sen mukaan, minkä koemme meille myönteisenä ja hyödyllisenä. Ihminen, joka tuntee minut aidosti, yleensä myös tietää, mikä on minulle hyväksi ja tahtoo olla avuksi parhaan kykynsä mukaan.

Valvonta, tarkkailu, silmälläpito, kontrolli. Tuo turvaa, jos meillä on jokin kontrolli asioihin, jotka vaikuttavat omaan ja läheistemme elämään. Pidän silmällä lapsiani, kun liikumme ihmisjoukossa. Tarkkailen naapurin asuntoa, kun hän on lomamatkalla. Mutta en aja kymmeniä kilometrejä ventovieraan kesämökille varmuuden vuoksi tarkistamaan, että mökki ei ole tulessa.

Valtuutus. Valtuutus on ehkä kaikkein suurin luottamuksenosoitus, jonka voimme kenellekään antaa. Valtuutuksella annamme jonkun toisen toimia puolestamme. Antaisinko kotini avaimet täysin ventovieraalle ihmiselle, uskoen, että kaikki tavarat säilyttävät paikkansa eikä mikään säry? Luottaisinko raha-asiani tältä seisomalta sellaisen ventovieraan käsiin, jota en ole koskaan aikaisemmin tavannut? Jos voisin valita, luottaisinko että sellainen ihminen, joka ei tiedä minusta mitään, osaa hoitaa asioitani siten kuin minä olisin toivonut? Vastaus on, en luottaisi. Ventovieras voisi ehkä osoittautua luotettavaksi, mutta osaisiko hän todella hoitaa asioita siten kuin minä toivoisin? Miten hänellä edes voisi olla käsitystä siitä, mitä minä todella haluaisin. Vaikka tuo ventovieras olisi kuinka hyväsydäminen tahansa, niin selvännäkijä ei ole kukaan.

Edunvalvoja. Tuntuisiko turvalliselta ajatukselta, että joku meille täysin tuntematon ihminen huolehtisi asioistamme, kun emme enää itse siihen pysty? Kuka pitää puoliani, jos minulle tapahtuu jotain? Kuka huutaa ääneni ilmoille, jos en enää itse saa sanoja muodostettua? Toteutuisiko minun etuni varmasti? Olisivatko minun asiani enää kontrollissa?

Valitsen ystäväni, puolisoni ja asuinpaikkani. Valitsen, mitä syön päivisin ja missä asun. Jos yhtäkkiä en enää voisi toimia, jonkun pitäisi tehdä valintoja minun puolestani. Miten niiden valintojen tekeminen onnistuisi tuntemattomalta? Miten minun etuani voisi valvoa joku, joka ei ole koskaan tavannut minua? Joku, joka ei tiedä, mikä saa minut itkemään ja mikä nauramaan, mistä tulen vihaiseksi ja mistä onnelliseksi. En voi päättää, mitä tapahtuu, jos menetän toimintakykyni. Mutta voin valtuuttaa haluamani henkilön huolehtimaan eduistani. Voin antaa valtuuden, jollekulle, joka tuntee minut, kunnioittaa minua ja mielipiteitäni. Jollekulle, jolla on aito mahdollisuus ja kyky hoitaa asioita siten kuin minä itse niitä hoitaisin.