Huolena muistisairaan äidin raha-asiat

Cristian Newman 297970 Unsplash

Koskaan ei voi tietää, milloin toimintakyky heikkenee niin, että on jo myöhäistä tehdä edunvalvontavaltakirja. Ehkä vakuutut tästä kun luet seuraavan tarinan.

Taimi on 87-vuotias muistisairautta sairastava reipas ja puhelias rouva. Hän on aina hoitanut omat asiansa itse ja ajattelee kykenevänsä hoitaa ne jatkossakin. Pankkiasioiden hoitaminen ja pankissa asiointi on ollut Taimille aina erittäin mieluisaa, vaikka pankit ja niiden toimintatavat ovatkin muuttuneet paljon. Kuitenkin Taimi tavoittaa asiointireissuillaan muistoja niiltä nuoruuden päiviltä, jolloin hän itse oli pätevä ja osaava pankkineiti. Nuoruudessaan hän oli ollut pankissa töissä rajan takana, Karjalan kannaksella. Paikkakuntaa hän ei muista. Sen hän muistaa, että pankki oli järven toisella puolella ja että järvi oli kaunis.

Taimin elämä on hänen omansa muistisairaudesta huolimatta.

Taimi asuu yksin kauniissa omakotitalossaan. Kotipalvelu käy hänen luonaan kolme kertaa päivässä. Edelleen hän haluaa hoitaa asiansa itse, eikä luota kehenkään pankkiasioissa. Oma tytär käyttää Taimia pankissa, mutta viime kerralla hän oli sitä mieltä, että pankki oli toinen, koska hänen asiointipankkinsa sijaitsi järven rannalla, eikä tässä ole järveä missään. Taimi oli pankin pihassa aivan varma tästä eikä suostunut tulemaan sisälle pankkiin, koska hän ei ollut koskaan käynytkään tuossa pankissa.

Vilkkaana karjalaisena ihmisenä Taimi on aktiivinen ja monessa toiminnassa edelleenkin mukana. Lisäksi hänen luonaan käy paljon vapaaehtoisia, joiden seurasta Taimi nauttii suunnattomasti. Silminnähden hän viettää oman näköistä ja onnellista elämää, vaikka muistisairaus onkin edennyt jo pitkälle. Hän kokee itse olevansa oman elämänsä keskiössä ja osallisena kaikessa toiminnassa. Ulkopuolisen on vaikea havaita Taimin muistisairautta. Hän pukeutuu kauniisti ja puhuu useimmiten hyvin johdonmukaisesti. Joskus on huonompia päiviä, mutta silloin hän haluaa levätä kotona.

Taimi on nuoruudessaan saakka säästänyt vanhuuden varalle ja hänellä on määräaikaistilejä, joilla on paljon rahaa. Näin hän on itse kertonut. Lisäksi hän on perinyt tädiltään testamenttilahjoituksena huomattavan maaomaisuuden ja kesähuvilan kauniilla järvenrantatontilla. Omaisuudestaan hän ei halua enempää kertoa. Taimin kaksi tytärtä ovat kuitenkin huolissaan, onko äidin tileillä rahaa vai onko ne käytetty. Tytöt itse eivät äidin rahoja halua, eikä perintökään ole heille tärkeä. Tärkeintä heille on äidin turvallinen ja arvokas vanhuus ja se, että hän voi tarvitessaan saada mahdollisimman hyvää hoitoa ja huolenpitoa.

Ongelmaksi on nyt muodostunut Taimin raha-asioiden hoito.

Taimi itse ei enää ymmärrä rahan arvoa eikä oikeastaan enää elä tässä maailmassa. Taimi elää sitä aikaa, kun oli sota ja lähdettiin evakkoon. Tyttäret ovat hakeneet Taimille maistraatista edunvalvontaa, koska kunnan vanhustyönjohtaja sitä suositteli. Asiasta tuli kielteinen päätös. Perusteena kielteiselle päätökselle oli, että Taimin asiat tulevat hoidettua nykyiselläänkin, eikä Taimilla ole maksamattomia laskuja.

Jos Taimi olisi tehnyt edunvalvontavaltakirjan esimerkiksi toiselle tyttärelleen ennen kun muistisairaus ehti viedä Taimin otteen nykypäivästä, tilanne olisi aivan toinen. Valtakirjan perusteella tytär voisi hoitaa äidin raha-asioita hänen toivomallaan tavalla ja hänen hyväkseen, eikä tytärten tarvitsisi elää epätietoisuudessa äidin elämän järjestämisestä.

Haluatko keskustella edunvalvontavaltuutuksen merkityksestä ja mahdollisesti sen tekemisestä? Ota yhteyttä tai soita meille FRIDAan puh. 050 466 2135 ja neuvomme eteenpäin.