Ei elämä mene kuin sadussa

Sandra Ahn Mode 541845 Unsplash

Avioehto

Onneksi moni malttaa ennen alttarille suuntaamista ottaa hetkeksi ruusunpunaiset lasit silmiltään ja työntää pumpuliset pilvilinnat sivuun. On ymmärretty, ettei kyse ole rakkauden puutteesta tai pessimismistä, jos laaditaan avioehto. Tiedetään, että avioehto on molempien etu, yhtä lailla puhdasta maalais- ja kaupunkilaisjärkeä. Tiedetään myös, että jos avioehtoa ei laadita, molemmilla on oikeus puoleen yhteisten unelmien raunioista. Mutta kuinkakohan moni muistaa, tehdä kaikki tarpeelliset paperit, kun ei ollakaan avioliitossa vaan elellään susiparina molempien toiveita vastaamaan rakennutetussa kivilinnassa jossain kehyskunnan idyllissä? Entäpä jos perheeseen kuuluu muutama sudenpentu, jotka molemmat ovat tuoneet mukanaan? Mihin kaikkeen uusperhettä perustaessa pitäisi osata varautua, mutta ei kuitenkaan aina varauduta?

Ositus, omaisuuden jakaminen

Ero edellisestä liitosta on voinut sujua harmonisesti. Lusikat ja perintöpiirongit on saatu listattua ja jaettua ruutupaperin avustuksella sulassa sovussa. Ruutupaperi on jossain vaiheessa päätynyt parempaan tarkoitukseen eli sytykkeeksi uuden kivilinnan romanttista takkatulta varten. Ex-puolisot ovat kätelleet, ehkä jopa halanneetkin ja kantaneet valtavan määrän muistojen laatikoita kumpikin tahoilleen. Jossain vaiheessa, kun haavat on nuoltu ja kulmahampaat taas piilotettu, toinen tai molemmat ovat saattaneet perustaa uuden perheen.

Elämä sujuu vuosia auvoisesti taajamapihan pensasaitoja ja nurmikoita leikellessä. Ex-puolisoa muistetaan vuosittain joulukortilla, jossa seisoo kultaisin kohokirjaimin teksti Rauhallista Joulua. Onni ja seesteisyys vallitsevat. Jonain syksyn synkkänä ja pimeänä iltana, kun näkyvyys on huono, arjen riemu saattaa päättyä tylysti kuin seinään. Uusperheen susiemo tai isä ajaa maidonhakureissullaan pienen Opelinsa väsyneenä lyhtypylvääseen ja kuolee. Pullan tuoksu keittiöstä on yhtäkkiä tipotiessään. Mutta pullaa pitäisi pöytään edelleen saada ja vieraaksi saapuu myös Susihukka, se ystävällinen ex-mies tai ex-vaimo. Susihukka ei ehkä ole toivottu kahvipöytävieras, mutta oikeus paikkaansa hänellä kuitenkin on. Hän väittää, että sen viimeisen pakastimesta löytyneen pullapitkon kohtalosta ei koskaan sovittu. Hän tahtoo nyt hotkaista suureen suuhunsa ainakin puolikkaan tuosta kullankeltaisesta ja sahramin tuoksuisesta vehnäsestä. Takansytykkeeksi päätyneet post-it -laput ja ruutupaperit muistuvat tässä kohtaa ehkä mieleen, mutta tuhkasta niitä on vaikea kaivaa. Ainakin se on varmaa, että hommasta tulee kovin likaista ja aikaa vievää.

Tietojen saanti

Entäpä jos vanha Opel onkin vahvempi kuin lyhtypylväs? Vakavasti loukkaantunut emo kiidätetään sairaalan teho-osastolle, jossa hänet hätäleikkauksen jälkeen vaivutetaan koomaan. On kulunut vuosia, eikä emo ole käynyt kertaakaan lääkärissä edellisen liittonsa päättymisen jälkeisinä vuosina. Lähiomaisen tietoihin on unohtunut Susihukkasen nimi. Susi-isä rukoilee tietoja rakkaan puolisonsa tilasta, mutta itsepintainen lääkäri suostuu antamaan niitä vain ex-puolisolle, Susihukkaselle.

Oheishuoltajuus

Pienet sudenpennut ovat kirmailleet jo vuosia kaikki sulassa sovussa kivitalon takapihalla, vaikka toisilla on vähän harmaampi turkki kuin toisilla. Emo ja isä ovat kaikille yhtä rakkaita, vaikka todellisuudessa vain toinen vanhempi on oma. Kauppaan unohtunut maitolitra hapantuu hetkessä viimeistään siinä vaiheessa, kun Susihukka ilmestyy pihalle uudenkarhealla Mersullaan ja vie puolet pennuista omaan luolaansa. Vaikka pennut olisivat kasvaneet miltei koko ikänsä yhdessä perheessä, pitää heidän nyt vilkuttaa hyvästiksi veljilleen ja sisarilleen, koska nämä eivät olleetkaan oikeita. Koulun käytävilläkään ei enää törmätä, sillä emon kuoltua susi-isältä ei kukaan kysy lupaa koulun vaihtoon eikä vanhempainiltaankaan saa enää tulla.

Omaisuus

Unelmien kivitalo keskiuusimaalaisesta pikkukaupungista on hankittu susiemon nimiin. Susiemo on maksanut lainan lyhennykset ja isä huolehtinut ruokakauppalaskuista sekä siitä, että jokaisella pennulla on päiväkodin lätäkköleikkeihin sopivan kokoiset kuravaatteet. Testamentista on kyllä puhuttu, mutta sen laatiminen on jäänyt odottamaan vanhuuspäiviä. Häät piti viettää vasta sitten, kun olisi varaa karata koko pentueen kanssa Las Vegasin valojen alle ja varata Elvis vihkijäksi. Kaunis valkoinen kivitalo omenapuineen ja kukkapenkkeineen kuuluu nyt kahdelle sudenpennulle, jotka ovat jo matkanneet Mersun takapenkillä kaukaiseen luolaan. Vakuutusyhtiö on lunastanut vanhan Opelin ja susi-isä pakkaa vähät vaatteensa Ikean sinisiin kasseihin ja suuntaa kohti bussipysäkkiä.

Olisiko kaikki voinut päättyä toisella tavalla? Mitä, jos olisi pysähdytty hetkeksi pyykkirumban keskellä ja käytetty edes hienopesuohjelman verran aikaa sen miettimiseen, mitä tapahtuu, jos elämä ei menekään kuin saduissa? Vaikka pyykinpesuaineen tv-mainos on luvannut pestä kaiken kuin uudeksi, saattaa kone kuitenkin hajota liian painavan likapyykkivuoren johdosta. Jotta osaisi varmasti täyttää koneen oikealla kilomäärällä ja onnistuisi olemaan pilaamatta hienoa silkkipaitaa, kannattaa pesuohjeet aina lukea huolella.

Jos pystyy tähän, niin kuinka paljon vaikeampaa voi omaan elämää turvaavien peruspapereiden laatiminen muka olla?